Kuten suurin osa piiputtelijoista, minäkin sytytän pesällisen mieluiten tulitikulla. Harrastukseni myötä olen siis nykyisin tulitikkujen suurkäyttäjä ja niiden laadulla on alkanut olla merkitystä. En aiemmin asiaan ollut huomiota kiinnittänyt mutta siinä vaiheessa, kun huomaa tikkujen rikkipään olevan onnettoman pieni ja raapaisupinnan puolen askin jälkeen loppuun käytetty, niin rupeaa vituttamaan.
Jälleen kerran havaitsin, että Lidl on ns. perustarvikkeissa laadukkaampi. S-ja K-marketit myyvät punteittain maisemakuvalla varustettuja tikkuja, joiden valmistaja on Hansa Candle - niminen yritys ja nämä siis ovat niitä, jotka ovat arseesta. Lidlissä merkkinä on jokin niiden oma, kannessa tähtilippu ja tavara merkittävästi parempaa.
Kun näitä paketteja tässä sitten räknäsin, niin näköjään Lidlin versiossa on muutama tikku vähemmän (38 v. 45), mutta se ei paljoa purista, kun toimivuus on kuitenkin tässä se pääseikka. Hintaa en tarkkaan muista, mutta se on joka tapauksessa niin marginaalinen, että laadukkuus ratkaisee.
Laatu ja hinta tuntuvat muissakin Lidlin tuotteissa olevan merkittävästi enemmän kohdallaan kuin näissä "kotimaisissa", melko lailla riippumatta siitä mitä ostaa. Minulla on lähikauppoina yksi Alepa, joka on onneton ja kallis sekä K-Market, joka on valikoimaltaan vähän parempi mutta vielä kalliimpi. Onneksi tuonne Kampin Lidliin ei tarvitse talsia kuin kymmenisen minuuttia.
tiistai 26. huhtikuuta 2011
torstai 21. huhtikuuta 2011
Savuja II
Gawith, Hoggart & co. on ilmeisesti joskus ollut samaa puulaakia nykyisen Samuel Gawithin kanssa. Tavaramerkkinä niillä on paitsi muutama erittäin voimakas tupakka myös tietty "Lakeland" - tyyli. Aromia voisi kuvailla ruusuvedeksi, Nina Ricciksi tai saippuaksi. Tyyli tulee esille blendeissä eri voimakkuuksina ja minun erässäni erityisen tunnistettavana Kendal Flakessa, mutta olin aistivinani sen myös ns. unscenteced - versioissa.
Gawith, Hoggart & co, Brown Bogie
Tätä odottelin innostuneimmin, eikä pettymys ollutkaan. Twist, näyttää siis kääpiövillakoiran kakalta. Erittäin voimakas Virginia. Oikein hyvä, jos pitää karummista tupakoista. Ei saippuaisuutta havaittavissa.
Gawith, Hoggart & co, Dark Flake Unscented
Varsin voimakas tämäkin, aavistus lakelandia, tasapainoinen. Kelpo tupakka.
Gawith, Hoggart & co, Kendal Flake
No tässä reilusti sitä lakelandia. Muu erä meni vilahduksessa, tätä polteltu vain kahdesti, on se sen verran eksoottinen. Kohtalaisen voimakas, mutta noi aromit saa ainakin mulla pään vähän kipeäksi. Tuskin tulee hankittua uudemman kerran.
Gawith, Hoggart & co, Dark Plug Unscented
No. Tässä tuota tyypillistä aromia enemmän kuin olisin kaivannut, mutta voimaa sen verran että menetteli. Toi Brown Bogie on kuitenkin ylivertainen, jos hakee tuhtiutta eikä perusta lakelandiasta.
Dunhill, Royal Yacht
Yllättävän hienoksi leikattua, melkein jotain Kiltaa. Rusinainen aromi, mutta oikein mukavasti voimaa. Aluksi suhtauduin epäluulolla, mutta tykästyin ja rasia on typötyhjä.
Samuel Gawith, 1792 Flake
Olin asettanut tähän aika paljon toiveita Sikarihuoneen foorumin arvioiden perusteella, mutta vähän pettymys. Ei niin overpowering kuin Hoggartit ja aromissa olin huomaavinani samoja piirteitä kuin niiden Dark Flakessa. Ei tämä siis huono ole, ei ollenkaan, mutta jos valita pitää niin ennemmin Irish Flake kuin tämä.
Piippuja Englannista
Innostuin tilaamaan pari piippua ebay.uk:sta. Hinta vaikutti sopivalta, myyjä luotettavalta ja halusin "kokoelmaani" (pitää sisällään nyt siis 4 piippua + pari maissaria) muutaman isomman savutusvälineen.
Tämmöisiä sitten tuli:
Postikuluineen alle 30e. Piiput erinomaisessa kunnossa. Olin erittäin tyytyväinen eikä tulisi enää mieleenikään ostaa muualta.
Piiput ovat aika isoja, eli eivät kovin hyvin sovellu twisteihin, plugeihin tai tai flakeihin. Mutta esim. Royal Yachtit kun vetäisee aamulla tuollaisesta, niin vähäksi aikaa on nikotiinin nälkä tyydytetty.
Tämmöisiä sitten tuli:
Postikuluineen alle 30e. Piiput erinomaisessa kunnossa. Olin erittäin tyytyväinen eikä tulisi enää mieleenikään ostaa muualta.
Piiput ovat aika isoja, eli eivät kovin hyvin sovellu twisteihin, plugeihin tai tai flakeihin. Mutta esim. Royal Yachtit kun vetäisee aamulla tuollaisesta, niin vähäksi aikaa on nikotiinin nälkä tyydytetty.
keskiviikko 13. huhtikuuta 2011
Kenttätutkimuksia
Jollain lähimuseolla on menossa projekti, jonka nimi on tyyliin "Nuorten toimiminen monikulttuurisessa ympäristössä" ja kenttätyökurssimme toteuttaa siitä osan tutkimalla monikulttuurista yläastetta. Kävimme parini kanssa haastattelemassa oppilaita viime viikolla ja nyt tarkoituksena oli "havainnoida", eli seurailla haastateltujen koulupäivää muistilehtiö käpälässä.
Emme olleet tutkineet lukujärjestyksiä etukäteen, joten kun saavuin paikalle ilmeni, että ohjelmassa olisi liikuntatunti. Toverini, sellainen vähän animehahmoa muistuttava fuksityttö oli myöhässä ja vitkuttelin toiveikkaana, mutta kun sitä ei näkynyt niin lähdin seuraamaan tuntia.
Oli vähän höntti olo havinnoida yksin kasiluokkalaisten tyttöjen zumbaan ja tanssiin keskittyvää tuntia. Tytötkin aluksi kikattelivat, yksi sanoikin että eihän me nyt ton nähden voida tanssia mutta yksi haastatelluistani huomautti, että "sehän on ammattilainen" ja täten saavutin hyväksyttävän aseman. Onneksi animetyttökin saapasteli hetken perästä paikalle.
Pojilla oli chileläinen opettaja, joka oli käsittänyt läsnäolomme hieman väärin, sillä hän käytti oikeastaan koko tunnin selvittääkseen meille kohtaloaan koulubyrokratian rattaissa. Tarina olikin sinällään kurja, sillä hän oli jäämässä 23 vuoden opetusrupeaman jälkeen pois koulusta, koska hänellä ei ollut muodollista pätevyyttä. Hän oli opiskellut sekä Chilessä että Moskovassa valmennusta ja sanoi, että saadakseen liikunnanopettajan paperit hänen olisi pitänyt suorittaa vielä päälle kolme vuotta Jyväskylässä. Hänen mukaansa suomalaiset puheissaan toivovat ulkomaalaisten työllistymistä, mutta käytännössä tunnutaan asettavan huomattavan paljon esteitä, kuten tässä tutkintojen hyväksyttävyydelle.
Pitkään koulussa työskennelleenä hänellä oli tarjota perspektiiviä myös monikulttuurisuuteen. Hän kertoi miten varsinkin somalialaisilla on ollut vaikeuksia sopeutua urheilun fyysiseen kontaktiin, eli vaikkapa taklauksiin vastattiin aina reaktiolla, olivat ne laillisia tai eivät. Tässä suhteessa sopeutuminen kestää kuulemma sellaisen vuoden verran.
Parini kanssa analysoimme hänen kerrontaansa, kun tunnilta olimme selvinneet. Hän ensinnäkin ei ilmeisesti täysin luottanut sanomansa perillemenoon, sillä hän kertoi tarinan ainakin viiteen kertaan. Toisekseen hän ei kertaakaan vilkaissut pariani silmiin, vaan osoitti kaiken viestinnän yksinomaan minulle. Aprikoimme, että kyseessä lienee mahdollisesti etelä-amerikkalainen kulttuuripiirre.
Englannintunti muistutti omia kouluaikojani, oikeastaan erona oli vain se, että oppilaita valui luokkaan vielä kymmenen minuuttia aloittamisen jälkeen eikä sitä ilmeisesti pidetty erikoisena.
Tuttavani, joka tekee sijaisuuksia kouluissa oli luonnehtinut yläastettamme "apinatarhaksi", mutta kun parini kanssa kotimatkalla vedimme tuntemuksiamme yhteen niin totesimme, että eipä tämä juuri poikennut siitä, mitä oma koulunkäyntimme oli ollut. Huomasimme jo haastatellessamme sen, että koko monikulttuuriuden käsite on sisällöltään kokijoille toinen, kuin mitä teoretisoidessamme tunneilla kevään mittaan olimme ajatelleet.
Tutkimuksellisesti folkloristiikkahan tarkkailee ihmisten puhetta, miten he ajattelevat ja kuvaavat toimintaa. Kun me asetimme tutkimuskysymyksiä meillä oli siis mielessämme muutoksen havainnoinnointi monokulttuurista monikulttuuriseksi. Tässä mielessä olisi varmaan ollut hedelmällisempää keskittyä opettajien puhuttamiseen. Nyt oppilailla ei ollut mitään vertailukohtaa joten huomasi, että osa kysymyksenasettelustamme oli absurdia.
Emme olleet tutkineet lukujärjestyksiä etukäteen, joten kun saavuin paikalle ilmeni, että ohjelmassa olisi liikuntatunti. Toverini, sellainen vähän animehahmoa muistuttava fuksityttö oli myöhässä ja vitkuttelin toiveikkaana, mutta kun sitä ei näkynyt niin lähdin seuraamaan tuntia.
Oli vähän höntti olo havinnoida yksin kasiluokkalaisten tyttöjen zumbaan ja tanssiin keskittyvää tuntia. Tytötkin aluksi kikattelivat, yksi sanoikin että eihän me nyt ton nähden voida tanssia mutta yksi haastatelluistani huomautti, että "sehän on ammattilainen" ja täten saavutin hyväksyttävän aseman. Onneksi animetyttökin saapasteli hetken perästä paikalle.
Pojilla oli chileläinen opettaja, joka oli käsittänyt läsnäolomme hieman väärin, sillä hän käytti oikeastaan koko tunnin selvittääkseen meille kohtaloaan koulubyrokratian rattaissa. Tarina olikin sinällään kurja, sillä hän oli jäämässä 23 vuoden opetusrupeaman jälkeen pois koulusta, koska hänellä ei ollut muodollista pätevyyttä. Hän oli opiskellut sekä Chilessä että Moskovassa valmennusta ja sanoi, että saadakseen liikunnanopettajan paperit hänen olisi pitänyt suorittaa vielä päälle kolme vuotta Jyväskylässä. Hänen mukaansa suomalaiset puheissaan toivovat ulkomaalaisten työllistymistä, mutta käytännössä tunnutaan asettavan huomattavan paljon esteitä, kuten tässä tutkintojen hyväksyttävyydelle.
Pitkään koulussa työskennelleenä hänellä oli tarjota perspektiiviä myös monikulttuurisuuteen. Hän kertoi miten varsinkin somalialaisilla on ollut vaikeuksia sopeutua urheilun fyysiseen kontaktiin, eli vaikkapa taklauksiin vastattiin aina reaktiolla, olivat ne laillisia tai eivät. Tässä suhteessa sopeutuminen kestää kuulemma sellaisen vuoden verran.
Parini kanssa analysoimme hänen kerrontaansa, kun tunnilta olimme selvinneet. Hän ensinnäkin ei ilmeisesti täysin luottanut sanomansa perillemenoon, sillä hän kertoi tarinan ainakin viiteen kertaan. Toisekseen hän ei kertaakaan vilkaissut pariani silmiin, vaan osoitti kaiken viestinnän yksinomaan minulle. Aprikoimme, että kyseessä lienee mahdollisesti etelä-amerikkalainen kulttuuripiirre.
Englannintunti muistutti omia kouluaikojani, oikeastaan erona oli vain se, että oppilaita valui luokkaan vielä kymmenen minuuttia aloittamisen jälkeen eikä sitä ilmeisesti pidetty erikoisena.
Tuttavani, joka tekee sijaisuuksia kouluissa oli luonnehtinut yläastettamme "apinatarhaksi", mutta kun parini kanssa kotimatkalla vedimme tuntemuksiamme yhteen niin totesimme, että eipä tämä juuri poikennut siitä, mitä oma koulunkäyntimme oli ollut. Huomasimme jo haastatellessamme sen, että koko monikulttuuriuden käsite on sisällöltään kokijoille toinen, kuin mitä teoretisoidessamme tunneilla kevään mittaan olimme ajatelleet.
Tutkimuksellisesti folkloristiikkahan tarkkailee ihmisten puhetta, miten he ajattelevat ja kuvaavat toimintaa. Kun me asetimme tutkimuskysymyksiä meillä oli siis mielessämme muutoksen havainnoinnointi monokulttuurista monikulttuuriseksi. Tässä mielessä olisi varmaan ollut hedelmällisempää keskittyä opettajien puhuttamiseen. Nyt oppilailla ei ollut mitään vertailukohtaa joten huomasi, että osa kysymyksenasettelustamme oli absurdia.
perjantai 8. huhtikuuta 2011
Ravintoarvoja
En ole mikään innokas kokki, joten ruoan tulisi olla valmistettavissa vähällä vaivalla. Ja kun tulee noita ravintoarvoja tarkkailtua, niin kätevintä on pitää ruokarunko melko muuttumattomana.
Eli päivittäisen muonan perustana ovat soijatuotteet ja linssit. Soijarouhetta- tai paloja n. 200g ja lissejä saman verran. Soijahommeleissa proteiinia on yli 50%, linsseissä (vihreissä) tuollainen kolmisenkymmentä. Noista siis kertyy pauttiarallaa 160g päivässä.
Valmistaminen on yksinkertaista: aineet kattilaan, joukkoon liemikuutio ja mausteita + päivän lihaa 200-300g, pata tulille ja tunnin päästä valmis. Siitä sitten lämmitellään päivän mittaan annokset.
Päivän liha on vapaavalintainen, rasvojakaan ei tarvitse paljoa ihmetellä koska perusrunko ei sisällä niitä yhtään. Lisäksi vielä proteiinijauhoja päivästä riippuen, enempi silloin kun on treenia. Päälle hedelmiä jos muistaa ostaa.
Kaloreita pitäisi saada kerättyä reilusti yli 2000 päivässä minkä tällä systeemillä pyrin toteuttamaan extralihoilla- ja jauhoilla. Tossa perusrungossahan niitä on n. 1500 ja koska ne on täyttävää, joutuu niiden ylikaloreiden hankkimiseen keskittymään.
Olen tähän ruokavalioon jo tottunut, joten ei se kovasti töki. Ruskea soijarouhe on vähän haastava, se nääs maistuu aika pahalta vaikka mitä tekisi. Sopii parhaiten voimakkaasti maustettuihin keittoihin, joita siis laihiksella harrastin. Soijapalat ovat pikkuisen kumisia mutta muuten neutraalin makuisia.
Pitää nyt vahtia tota painon kehittymistä ja erityisesti rasvan määrää. Nyt on taas kolmatta päivää aamupaino tasan 87,4 - joku aika sitten oli jakso, jolloin ap oli neljä päivää peräkkäin 86,8. Aloin jo vähän epäilemään, josko mun vaaka jotenkin temppuilee mutta ilmeisesti ei.
Eli päivittäisen muonan perustana ovat soijatuotteet ja linssit. Soijarouhetta- tai paloja n. 200g ja lissejä saman verran. Soijahommeleissa proteiinia on yli 50%, linsseissä (vihreissä) tuollainen kolmisenkymmentä. Noista siis kertyy pauttiarallaa 160g päivässä.
Valmistaminen on yksinkertaista: aineet kattilaan, joukkoon liemikuutio ja mausteita + päivän lihaa 200-300g, pata tulille ja tunnin päästä valmis. Siitä sitten lämmitellään päivän mittaan annokset.
Päivän liha on vapaavalintainen, rasvojakaan ei tarvitse paljoa ihmetellä koska perusrunko ei sisällä niitä yhtään. Lisäksi vielä proteiinijauhoja päivästä riippuen, enempi silloin kun on treenia. Päälle hedelmiä jos muistaa ostaa.
Kaloreita pitäisi saada kerättyä reilusti yli 2000 päivässä minkä tällä systeemillä pyrin toteuttamaan extralihoilla- ja jauhoilla. Tossa perusrungossahan niitä on n. 1500 ja koska ne on täyttävää, joutuu niiden ylikaloreiden hankkimiseen keskittymään.
Olen tähän ruokavalioon jo tottunut, joten ei se kovasti töki. Ruskea soijarouhe on vähän haastava, se nääs maistuu aika pahalta vaikka mitä tekisi. Sopii parhaiten voimakkaasti maustettuihin keittoihin, joita siis laihiksella harrastin. Soijapalat ovat pikkuisen kumisia mutta muuten neutraalin makuisia.
Pitää nyt vahtia tota painon kehittymistä ja erityisesti rasvan määrää. Nyt on taas kolmatta päivää aamupaino tasan 87,4 - joku aika sitten oli jakso, jolloin ap oli neljä päivää peräkkäin 86,8. Aloin jo vähän epäilemään, josko mun vaaka jotenkin temppuilee mutta ilmeisesti ei.
torstai 7. huhtikuuta 2011
Painonhallintaa
Pääsin plösähtämään syksyllä, kun kinttu ei kestänyt urheilua. Ei sitä itse edes oikein huomannut, mutta kaverit kyllä havaitsivat ja niiden virnistelystä sisuuntuneena löin vuodenvaihteessa vetoa, että 1.3. on tippunut 10 kiloa.
Ei mennyt kuin 42 päivää sovelletulla kaalikeittodietillä. Olen joskus ollut pappia kyydissä aiemminkin, joten tiesin systeemin toimivan. Projektin jälkeen siirryin pikku hiljaa vartalonmuokkaukseen. Tonne puoleenväliin maaliskuuta meni hissutellen, sitten aloin enempi tieteelliseksi.
Seuraan kehitystä omalla viritelmällä, eli mittaan painon ja rasvaprosentin päivittäin. Mulla on sellainen käsimittari joka on toki vain suuntaa antava, mutta kyllä se ilmeisesti sen suunnan näyttää. Se utelee mitatessa ikää ja vähän kokeilemalla totesin, että siinä on nollapiste 23 vuoden kohdalla, siitä poikkeamiin se lisää omiaan.
Seurantasysteemi on sellainen, että otan seitsemältä päivältä keskiarvon painosta ja rasvasta, jättäen pois molemmat ääriarvot. Tulokset ovat olleet tämmöisiä:
1 vko 86,56kg ja 13,1kg
2 vko 86,48kg ja 12,8kg
3 vko 87,40kg ja 13,46kg
Toisella viikolla siis paino pysyi vaan rasvaa kului, nyt kohtalaisella treenillä ja aikamoisella syönnillä nousussa.
Ei mennyt kuin 42 päivää sovelletulla kaalikeittodietillä. Olen joskus ollut pappia kyydissä aiemminkin, joten tiesin systeemin toimivan. Projektin jälkeen siirryin pikku hiljaa vartalonmuokkaukseen. Tonne puoleenväliin maaliskuuta meni hissutellen, sitten aloin enempi tieteelliseksi.
Seuraan kehitystä omalla viritelmällä, eli mittaan painon ja rasvaprosentin päivittäin. Mulla on sellainen käsimittari joka on toki vain suuntaa antava, mutta kyllä se ilmeisesti sen suunnan näyttää. Se utelee mitatessa ikää ja vähän kokeilemalla totesin, että siinä on nollapiste 23 vuoden kohdalla, siitä poikkeamiin se lisää omiaan.
Seurantasysteemi on sellainen, että otan seitsemältä päivältä keskiarvon painosta ja rasvasta, jättäen pois molemmat ääriarvot. Tulokset ovat olleet tämmöisiä:
1 vko 86,56kg ja 13,1kg
2 vko 86,48kg ja 12,8kg
3 vko 87,40kg ja 13,46kg
Toisella viikolla siis paino pysyi vaan rasvaa kului, nyt kohtalaisella treenillä ja aikamoisella syönnillä nousussa.
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Nikotiinipöllyssä
No niin
Sain sämplet Gawith, Hoggart & Co:n Dark Flakea, Dark Plugia, Kendal Flakea ja Brown Bogieta + vielä Dunhillin Royal Yachtia. Kaikkia piti tietysti kokeilla heti. Maailma pyörii silmissä, joten arvioita varten lienee hyvä ottaa vähän paussia.
Erään päädyin googlettamalla "strongest pipe tobaccos" ja on sanottava, että kyllä poijjaat osasivat listata. Nyt ostamaan einettä, mikä kohdallani tarkoittaa soijapaloja ja linssipurkkia. Saas nähdä eksynkö matkalla, huippaa jonkin verran.
Sain sämplet Gawith, Hoggart & Co:n Dark Flakea, Dark Plugia, Kendal Flakea ja Brown Bogieta + vielä Dunhillin Royal Yachtia. Kaikkia piti tietysti kokeilla heti. Maailma pyörii silmissä, joten arvioita varten lienee hyvä ottaa vähän paussia.
Erään päädyin googlettamalla "strongest pipe tobaccos" ja on sanottava, että kyllä poijjaat osasivat listata. Nyt ostamaan einettä, mikä kohdallani tarkoittaa soijapaloja ja linssipurkkia. Saas nähdä eksynkö matkalla, huippaa jonkin verran.
Savuja
Muutama review:
Peterson, University Flake
Ensimmäinen "oikea" tupakkani, tahtoo sanoa sitä, että se myytiin peltirasiassa. Olin maissipiipustani vedellyt kioskikamaa ja melkein jo luovutin piippualan, olivat ne sen verran mitäänsanomattomia. Mutta tämä olikin jotain ihan muuta. Merkittävästi vahvempi, pienellä flavorilla ja hyvin voimakas nikotiiniltaan ja maultaan. Olin myyty. Ostaisin ehkä uudelleen, jollei muita lajiaan paremmin edustavia ole saatavilla.
Rattray's, Red Rapparee
Sen verta aloittelija olin, että tämä oli aluksi vähän turhan eksoottista. Kaveri kutsui sitä "Itämaiseksi rakkaudeksi" ja poikkesihan se paljon verrokeista. Asiaa tutkittuani aloin hahmottaa mitä eroa on maustetulla ja mausteisilla tupakoilla ja alkuvierastuksen jälkeen tykäistyin tähän. Ehkä aavistuksen yksipuoleinen, eli bodya saisi olla enemmän mutta lajissaan paras, johon olen törmännyt.
Holger Danske, Royal Navy Flake
Ostin halvennuksesta Tallinnasta 2011 helmikuussa, 50g 4,6e. Varsin edullinen näin jälkeenpäin ajatellen. Mieto, sitruunainen virginia. Välillä sitrus pukkasi vähän vastaan, mutta kokonaisuutena kelpo ja puhdaspiirteinen aamusavu.
Peterson, Perfect Plug
Ensimmäinen plugini. Vertautuu University Flakeen, voimakas muttei mikään älytön powerhouse. Vähän kun pääsi sinuiksi formaatin kanssa, niin rasia meni sukkelaan.
W.O. Larsen, Shamrock
Vaihdoin tämän Kari50:ltä. Mieto virginia ilman mausteita, mutta puhdaspiirteinen ja miellyttävä. Näköjään miedompikin menee, mikäli on tämän tyyppinen. Oikein kiva ja tasapainoinen.
Peterson, Special Edition 2006
Ostin, koska olin utelias kokeilemaan vähän vanhempaa ja pakkaus oli hieno. Jatkossa ymmärtää, että 100g ämpäriä ei pidä ostaa jollei tiedä, mitä on tekemässä. Tympeän suklainen, mieto tupakka. Olin jo tuomitsemassa hukkainvestoinniksi mutta onneksi Pappa Åberg tarttui vaihtotäkyyn sikaritalon foorumilla.
Ashton, Artisan's Blend
Ilmeisesti enkkublendi, eli mausteinen. Ei niin räiskyvä kuin Red Rapparee, mutta toisaalta voimakkaampi. Parhaita sorttisiaan mitä olen kokeillut.
MacBaren, Plumcake
Mäkkäreitä pilkataan foorumeilla, mutta tämä oli aika kiva. Vähän jäljessä kaikissa kategorioissa, mutta hinta on kohtuullinen ja laatu kelpo. Hyvä ensikokemus, joskin pikkuisen puri kielestä.
Presbyterian Mixture
Tämän sain vaihdossa Pappa Åbergilta. Vaihtotilanne oli ensimmäisiä kokemuksia kokeneemman piiputtelijan kanssa, puoli tuntia turisimme ja hän kärsivällisesti kuunteli aloittelijan näkemyksiä. Ei itse ollut pitänyt tästä, mutta minä osin tykästyin: maanläheinen eikä orientaalit hypelleet silmille. Jäin voiton puolelle selvästi.
MacBaren, HH Syrian Vintage
Innostuin ostamaan tämän, kun ajattelin sen edustavan itämaista räjähtävyyttä. No ei ihan, sanoisin hillitympi kuin odotin, häijy jos olisin niin luonnehtisin tunkkaiseksi. Kovasti tätä on kehuttu, mutta lajissaan tämä jää jälkeen muista.
MacBaren HH Mature Virginia
Tämä aika hyvä. Tummempi ja vivahteikkaampi kuin ns. straightit virginiat, makea ja keskivoimakas. Purkissa kehuvat erikseen, että "no tongue bite", mikä paikkansa pitikin.
W.O. Larssen, Edition 2011
En ollut vielä ymmärtänyt, että nämä editionit tuppaavat olemaan ällömaustettuja. Ei tämä nyt aivan kehno esitys ole, hienostunut ja tasapainoinen, mutta on tuon purkin kanssa tappelemista kun kaveritkaan eivät sille näköjään yhden kokeilun jälkeen hakeudu.
Samuel Gawith, Kendal Cream Flake
Ensimmäinen Samuel, vaihdossa saatu maistiainen. Esanssista valittelivat palstoilla, mutta tämä oli sen verran voimakas muuten, että ei häirinnyt. Vahvuudeltaan Irish Flaken ja Universityn väliltä. Pidin kovasti.
Samuel Gawith, Braken Flake
Sikaritalosta, soitin etukäteen Markulle saatavuudesta ennen vaellusreissua. Oikein hyvä ja voimakas, purkki kului alle viikossa.
Peterson, Irish Flake
Ainoa tupakka, jota olen ostanut useamman purkin. Petersonin tapaan tyylikkäitä flakeja, erittäin voimakas maku ja nikotiini. Minun mieleiseni savu. Oikein oikein hyvä.
Peterson, Irish Whiskey
Kelvoton. Maistuu aprikoosiesanssille. Muuten mieto ja saamaton. Häpeäksi merkille.
Peterson, University Flake
Ensimmäinen "oikea" tupakkani, tahtoo sanoa sitä, että se myytiin peltirasiassa. Olin maissipiipustani vedellyt kioskikamaa ja melkein jo luovutin piippualan, olivat ne sen verran mitäänsanomattomia. Mutta tämä olikin jotain ihan muuta. Merkittävästi vahvempi, pienellä flavorilla ja hyvin voimakas nikotiiniltaan ja maultaan. Olin myyty. Ostaisin ehkä uudelleen, jollei muita lajiaan paremmin edustavia ole saatavilla.
Rattray's, Red Rapparee
Sen verta aloittelija olin, että tämä oli aluksi vähän turhan eksoottista. Kaveri kutsui sitä "Itämaiseksi rakkaudeksi" ja poikkesihan se paljon verrokeista. Asiaa tutkittuani aloin hahmottaa mitä eroa on maustetulla ja mausteisilla tupakoilla ja alkuvierastuksen jälkeen tykäistyin tähän. Ehkä aavistuksen yksipuoleinen, eli bodya saisi olla enemmän mutta lajissaan paras, johon olen törmännyt.
Holger Danske, Royal Navy Flake
Ostin halvennuksesta Tallinnasta 2011 helmikuussa, 50g 4,6e. Varsin edullinen näin jälkeenpäin ajatellen. Mieto, sitruunainen virginia. Välillä sitrus pukkasi vähän vastaan, mutta kokonaisuutena kelpo ja puhdaspiirteinen aamusavu.
Peterson, Perfect Plug
Ensimmäinen plugini. Vertautuu University Flakeen, voimakas muttei mikään älytön powerhouse. Vähän kun pääsi sinuiksi formaatin kanssa, niin rasia meni sukkelaan.
W.O. Larsen, Shamrock
Vaihdoin tämän Kari50:ltä. Mieto virginia ilman mausteita, mutta puhdaspiirteinen ja miellyttävä. Näköjään miedompikin menee, mikäli on tämän tyyppinen. Oikein kiva ja tasapainoinen.
Peterson, Special Edition 2006
Ostin, koska olin utelias kokeilemaan vähän vanhempaa ja pakkaus oli hieno. Jatkossa ymmärtää, että 100g ämpäriä ei pidä ostaa jollei tiedä, mitä on tekemässä. Tympeän suklainen, mieto tupakka. Olin jo tuomitsemassa hukkainvestoinniksi mutta onneksi Pappa Åberg tarttui vaihtotäkyyn sikaritalon foorumilla.
Ashton, Artisan's Blend
Ilmeisesti enkkublendi, eli mausteinen. Ei niin räiskyvä kuin Red Rapparee, mutta toisaalta voimakkaampi. Parhaita sorttisiaan mitä olen kokeillut.
MacBaren, Plumcake
Mäkkäreitä pilkataan foorumeilla, mutta tämä oli aika kiva. Vähän jäljessä kaikissa kategorioissa, mutta hinta on kohtuullinen ja laatu kelpo. Hyvä ensikokemus, joskin pikkuisen puri kielestä.
Presbyterian Mixture
Tämän sain vaihdossa Pappa Åbergilta. Vaihtotilanne oli ensimmäisiä kokemuksia kokeneemman piiputtelijan kanssa, puoli tuntia turisimme ja hän kärsivällisesti kuunteli aloittelijan näkemyksiä. Ei itse ollut pitänyt tästä, mutta minä osin tykästyin: maanläheinen eikä orientaalit hypelleet silmille. Jäin voiton puolelle selvästi.
MacBaren, HH Syrian Vintage
Innostuin ostamaan tämän, kun ajattelin sen edustavan itämaista räjähtävyyttä. No ei ihan, sanoisin hillitympi kuin odotin, häijy jos olisin niin luonnehtisin tunkkaiseksi. Kovasti tätä on kehuttu, mutta lajissaan tämä jää jälkeen muista.
MacBaren HH Mature Virginia
Tämä aika hyvä. Tummempi ja vivahteikkaampi kuin ns. straightit virginiat, makea ja keskivoimakas. Purkissa kehuvat erikseen, että "no tongue bite", mikä paikkansa pitikin.
W.O. Larssen, Edition 2011
En ollut vielä ymmärtänyt, että nämä editionit tuppaavat olemaan ällömaustettuja. Ei tämä nyt aivan kehno esitys ole, hienostunut ja tasapainoinen, mutta on tuon purkin kanssa tappelemista kun kaveritkaan eivät sille näköjään yhden kokeilun jälkeen hakeudu.
Samuel Gawith, Kendal Cream Flake
Ensimmäinen Samuel, vaihdossa saatu maistiainen. Esanssista valittelivat palstoilla, mutta tämä oli sen verran voimakas muuten, että ei häirinnyt. Vahvuudeltaan Irish Flaken ja Universityn väliltä. Pidin kovasti.
Samuel Gawith, Braken Flake
Sikaritalosta, soitin etukäteen Markulle saatavuudesta ennen vaellusreissua. Oikein hyvä ja voimakas, purkki kului alle viikossa.
Peterson, Irish Flake
Ainoa tupakka, jota olen ostanut useamman purkin. Petersonin tapaan tyylikkäitä flakeja, erittäin voimakas maku ja nikotiini. Minun mieleiseni savu. Oikein oikein hyvä.
Peterson, Irish Whiskey
Kelvoton. Maistuu aprikoosiesanssille. Muuten mieto ja saamaton. Häpeäksi merkille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)